Tekijä: Reetta Ravi

Sähköistä sananvapautta ja palavia kirjoja

Kiinassa on otettu käyttöön maailman ensimmäinen automatisoitu uutisankkuri. Tekoälyn ohjailema hahmo oppii itsenäisesti livevideoita ’katsoen’ ja toistaa sille syötettyä tekstiä hämmästyttävän aidon näköisenä. Robottihahmon eduiksi verrattuna perinteisiin uutisankkureihin mainitaan mm. kyky tehdä katkeamatonta työtä 24 tuntia vuorokaudessa ja mahdollisuus reagoida välittömästi uusiin uutisaiheisiin. Tutkimusten mukaan kasvava tekoälyn käyttö ei kuitenkaan olisi viemässä elävien ihmisten työpaikkoja. Tutkimus- ja konsultointiyhtiö Gartnerin mukaan ala tulee olemaan vahva työllistäjä. Kaikki hyvin siis. Kiinnostavaa sen sijaan onkin, miten ihmisten suhde tiedon lähteisiin muuttuu. Uutistenlukija on perinteisesti ollut luotettu ja vakaa auktoriteetti, joka tuntuu lähes perheenjäseneltä ilmestyessään olohuoneisiin joka ilta. Voiko robotista tulla samanlainen tuttu? Ja millaista tietoa se tarjoaa?

Kun vierailee kansainvälisissä ihmisoikeuskokouksissa, kuulee aina saman lauseen: ”Katsokaa, mitä Kiina tekee, sillä se vaikuttaa koko maailmaan.” Kun kyseessä on 1,4 miljardin asukkaan valtio, jossa siis asuu viidesosa maailman väestöstä, on asialla enemmän merkitystä kuin me täällä läntisissä maissa aina muistammekaan. Katsotaan siis.

Kiina on keskittänyt tekoälyn kehittämiseen valtavia resursseja ja pitää sitä tulevaisuuden alana. Automatisaatioon panostaminen on saanut aikaan useita ihmeellisiä innovaatioita, joiden äärellä yleisöt huokailevat teknologiatapahtumissa. Samaan aikaan Kiinan valtion kontrolli kansalaistensa valvonnassa on noussut aivan uudelle, totalitaariseksikin kutsutulle tasolle. Maassa on kymmeniä tai satoja miljoonia kameroita, jotka tunnistavat kasvosi missä ikinä kuljetkin. Sosiaalista mediaa ja älypuhelinten tietoliikennettä valvotaan tarkkaan. Valtio on ottamassa käyttöön sosiaalisen pisteytyksen järjestelmän, joka rankaisee ’huonosti käyttäytyneitä’ kansalaisia mm. estämällä matkalippujen ostamisen.

Erityisen tarkkaa kontrolli on uiguurivähemmistön alueilla. Heitä paitsi valvotaan äärimmäisen tarkasti, myös suljetaan uudelleenkoulutuskeskuksiksi kutsutuille keskitysleireille. Asiaan liittyvistä vuodetuista asiakirjoista löytyy mm. lause: ”Vapaus on mahdollista vasta silloin, kun tämä virus heidän ajatuksissaan on tuhottu.”

Myös sensuurikoneisto toimii tehokkaasti. Hakukone Google luopui kesällä yrityksestään päästä Kiinan suurille markkinoille, sillä sensuurilainsäädäntö oli sen toimintaidealle liian raskas. Facebook ja YouTube ovat kiellettyjä. Hallinto valvoo tiukasti kustannustoimintaa ja kaikki arkaluonteiseksi katsottu sisältö – erityisesti poliittinen ja uskonnollinen sisältö – on kielletty. Kirjailijoita ja kustantajia vangitaan tai katoaa, mikäli he eivät noudata valtion linjaa.

Muutama viikko sitten sattui laajasti kohua herättänyt tapaus. Julkisen kirjaston henkilökunta poltti pinon kirjoja kadulla kirjastotalon edessä. Zhenyuanin piirikunnan kirjaston henkilökunta lähetti Kiinan kirjastoyhdistyksen verkkosivustolle raportin, jossa ilmoitettiin ”laittomien julkaisujen, uskonnollisten julkaisujen ja poikkeavien papereiden ja kirjojen, kuvakirjojen ja valokuvien” poistamisesta.

Kiinan opetusministeriön direktiivissä säädetään, että koulujen on maaliskuun 2020 loppuun mennessä annettava raportti, joka sisältää heidän hallussaan olevien kiellettyihin luokkiin kuuluvien kirjojen kirjoittajien ja kustantamojen nimet, ISBN-numerot sekä raportin niiden puhdistusoperaation täytäntöönpanosta. Digitaalisen aikakauden suurvalta pelkää siis perinteisiä kirjoja edelleen.

Kuinka kaukana Kiina sitten meistä on? Ei kovin. Ajattelua imitoiva tekoäly syöttää myös meille asenteita ja ilmapiiriä. Trumpin valintaan ja Brexit-vaaliin taustavaikutti poliittinen konsulttiyhtiö Cambridge Analytica, joka keräsi luvatta raakatietoja jopa 87 miljoonasta Facebook-profiilista ja hyödynsi niitä poliittisessa markkinoinnissa. Yhtiö lopetti toimintansa vuonna 2018 skandaalin paljastuttua. Uusia vaaleja käydään kuitenkin koko ajan ja ihmisten äänestyskäyttäytymiseen voidaan yhä vaikuttaa valheita, pelkoja ja apatiaa levittämällä, sanoi skandaalin paljastanut toimittaja Carole Cadwalladr. ”Tiedämme, että Cambridge Analytica kehuskeli tehneensä töitä yli 150 vaaleissa maailmalla. Ja tiedämme, että heidän jäljiltään on syntynyt monia uusia yrityksiä, joista yksi työskentelee nyt Trumpin 2020 –kampanjassa.”

Lisäksi uhkanamme ovat yksinkertaisia väittämiä vahvistavat algoritmit. Ne ovat kuin mekaaninen muoto kognitiivisesta dissonanssista, asenteiden ja tietojen ristiriidasta, jota ihminen pyrkii mielensä sisällä tasapainottamaan. On paljon helpompi kallistua sellaiseen ajatukselliseen suuntaan, joka saa vahvistusta useasti, eikä ole mielelle liian suuri haaste. Algoritmi esiratkoo tuon kognitiivisen dissonanssin puolestamme ja jäämme kuvittelemaan tekevämme valintoja neutraalin informaation pohjalta.

Digitaalisilla kampanjoilla on varsin konkreettisia seurauksia. Unkarin vuoden 2010 vaaleissa valtaan noussut nationalistinen Fidesz-puolue on tehnyt perustuslaillisia ja oikeudellisia muutoksia, jotka ovat vahvistaneet sen kontrollia maan itsenäisistä instituutioista. Fideszin johtama hallitus on siirtynyt laatimaan käytäntöjä, jotka haittaavat niiden oppositioryhmien, toimittajien, yliopistojen ja kansalaisjärjestöjen toimintaa, joiden näkökulmat sen mielestä ovat epäsuotuisat. Hallinto myös ilmoitti äskettäin, että se haluaa kontrolloida maan teattereita tarkemmin ja vaatii mm. oikeutta halutessaan irtisanoa yksittäisiä ohjaajia.

Puolassa konservatiivisen kirkon ja populistisen, äärioikeistolaisen Laki ja Oikeus –puolueen suhde on vahva. Puolue muutti 2015 voittonsa jälkeen Puolan lakia siten, että hallinnolla on valta valita julkisen median johtajat itsenäisten lautakuntien sijaan. Valtiovarainministeri erotti joukon julkisten televisio- ja radioasemien johtajia ja hallintoneuvostoja ja nimitti uudet johtajat kuulematta riippumattomia hallintoneuvostoja. Lokakuuhun mennessä yli 234 julkisessa lähetystoiminnassa työskentelevää toimittajaa oli syrjäytetty, erotettu tai pakotettu eroamaan. Valtapuolueen yhä tiukemmin haltuunsa ottama media kampanjoi aggressiivisesti mm. seksuaalivähemmistöjä vastaan. Viime keväänä gdańskilaisessa katolisessa seurakunnassa poltettiin turmelevia teoksia, muun muassa fantasiakirjallisuutta, kuten Harry Potter -kirjoja.

Viron konservatiivisen kansanpuolueen edustaja vaati keväällä Viron yleisradiota vaientamaan hänen Ekre-puoluettaan kritisoivat toimittajat. PEN:in Viron puheenjohtaja Kätlin Kaldmaa sanoo, että julkisessa puheessa on tapahtunut suuri murros. Vihapuheesta on Virossa tullut jo hyväksytty vuorovaikutuksen muoto, jota käyttää myös maan hallitus.

Myös Suomessa eduskunnan keskusteluilmapiiri on muuttunut vihamieliseksi ja moni edustajista kokee sen ahdistavaksi. Täälläkin on kuultu poliittisen tahon vaatimuksia siitä, että epämiellyttäviä kysymyksiä kysyvät toimittajat tulisi vaientaa. Myös meillä on kohdennettu sosiaalisen median raivo- ja uhkailukampanjoita niitä vastaan, jotka uskaltavat puhua. Myös suomalaisessa poliittisessa keskustelussa on esitetty, että nykytaiteelle ei tulisi kohdentaa julkisia tukia, vaan valtion tuki tulisi antaa kansallista identiteettiä tukevalle klassiselle taiteelle. Joka toki tietysti aikanaan on ollut modernia sekin.

Niin, tieto on valtaa. On syytä katsoa sympaattista robottia syvälle silmiin. Digitalisaation ihmemaa on avannut meille monia uusia mahdollisuuksia. Mutta sen taustalla toimii tahoja, jotka ajavat omia etujaan. Niin sanottu tekoäly ei ainakaan toistaiseksi ole neutraali tai puolueeton. Pahimmassa tapauksessa se vääristää ja muuttaa kokonaiskuvaa maailmasta ratkaisevasti ja siten pikkuhiljaa alistaa yhteiskuntaa sellaiseen kontrolliin, josta on vaikea pyristellä irti. Yhteys tietoon katkeaa ja totalitarismi hiipii osaksi elämäämme hiljaa ja tuttavallisesti.

Veera Tyhtilä on näytelmäkirjailija, elokuvakäsikirjoittaja ja kirjailijoiden sananvapausjärjestö Suomen PENin puheenjohtaja.