Outo aika sai löytämään uutta
Someteatteri Koronankohottamien 200 taiteilijasta kymmenet kirjoittavat työkseen. Kaikki alkoi koronasta, kaipuusta ja Hamletista.
Viime vuoden maaliskuussa arki muljahti. Alkoi etäily, turvavälien pitäminen ja yli 70-vuotiaiden karanteeni. Teatterit keskeyttivät kautensa, keikat peruttiin ja väki väheni ympäriltä. Epätoivon leimaamassa tilanteessa syntyi yllättäen jotain uutta: virtuaalinen teatterihanke, josta tuli ilmiö.
Hanke käynnistyi spontaanisti, kun näytelmäkirjailija-teatteriohjaaja Juha Jokela keksi tehdä monologivideon William Shakespearen näytelmästä. Someteatteri Koronankohottamien startin antoi Koronahamlet Remix, jossa on 38 esittäjää. Ammatiltaan he ovat näyttelijöitä, ohjaajia, näytelmäkirjailijoita, ja onpa mukana tanssija, päätoimittaja, neuvotteleva virkamies, johtava asiantuntija, foley-artisti, päiväkotilainen ja kissakin. Mukana oli näytelmäkirjailija Anna Krogeruskin, joka oli eristäytymisen alettua kiinnittänyt huomiota siihen, että ihmiset kaipaavat toisiaan.
Jokelan innoittamana, ja hänen luvallaan Krogerus sai jatkaa teatterin nimissä samalla tiellä. Krogerus kirjoitti Facebook-päivityksen, jossa etsi tekijöitä runovideoihin. Hän halusi tuoda kriisiajan keskellä taiteentekijät yhteen, ja sosiaalisessa mediassa teatteria voitaisiin kirjoittaa ja esittää rajoituksista huolimatta. Ensimmäisten kosketusvideoiden teemaksi Krogerus antoi 19 kiellettyä kosketusta. Luku 19 tuli viruksesta. Muita ohjeita sisältöön ei annettu, mutta nyt oli mahdollisuus käsitellä omituista aikaakin teatterin keinoin. Aikaa videon tekemiseen olisi kolme päivää, ja työryhmä koostuisi ohjaajasta, näyttelijästä ja kirjoittajasta. Esittäjä antaisi aiheen.
Ihmisten valtaisa kiinnostus osallistua yllätti Krogeruksen. Julkaisuun tuli lyhyessä ajassa yli 800 kommenttia niin tutuilta kuin tuntemattomilta. Ilmoittautujissa oli käsikirjoittajia, kirjailijoita, ohjaajia, näyttelijöitä, tanssijoita, muusikoita, tekniikan ihmisiä ja tuottajia. Heistä Krogerus muodosti virtuaalisesti työskenteleviä 3-5 henkilön työryhmiä arpomalla, ja useimmiten tekijät eivät tunteneet toisiaan entuudestaan.
Runovideoita tehtiin 34 ja palaute oli ylitsevuotavaa. Kun hanke oli ottanut tulta alleen, se sai jatkoa eri taidemuotojen painotuksilla. Runojen lisäksi valokeilaan pääsivät musiikki, kuvataide ja tanssi. Toisena tehty teos 19 laulettua kosketusta ja vähän yli käsittää 48 musiikkivideota. Elokuuhun tultaessa oli julkaistu vielä 12 tanssittua kosketusta ja 13 maalattua kosketusta.
Toivo heräsi
3-5 minuutin mittaisia videoita tehtiin lopulta 103. Suurin osa niistä valmistui etäyhteyksin ja osa Suomen rajojen ulkopuolella. YouTubessa videot ovat saaneet kaikkiaan yli 150 000 katselukertaa. Määrä on yhtä paljon kuin seitsemänneksi eniten katsojia saanut suomalainen teatteri vuonna 2018.
Videoista viitisenkymmentä on tekstilähtöisiä ja kirjoittajat ovat käyttäneet enimmäkseen minäkerrontaa. Keväällä 2020 tehdyissä teoksissa on melankoliaa ja ahdistusta. Ote on jopa melodramaattinen. Kesällä tehdyissä videoissa välkähtelee toivo. Kaiken kaikkiaan tekijöitä ovat askarruttaneet samankaltaiset asiat. Usein esillä ovat oma ja läheisten hyvinvointi, menettäminen, elämän arvaamattomuus, yksinäisyys ja rajoitukset. Myös rakkaus, haaveet, hetkeen tarttuminen, onni, koskettaminen ja usko paremmasta huomisesta ovat olleet mielen päällä.
Yleisöltä saadun palautteen perusteella taiteilijat ovat videoillaan ilahduttaneet katsojia ja tuoneet teatteria arkeen. Lisäksi on iloittu siitä, että runo sai huomiota.
Koronankohottamat-yhteisölle tehdyssä palautekyselyssä tekijät kertoivat saaneensa hankkeesta mielekästä tekemistä vaikeaan koronavuoteen. Se oli elämys, joka toi yhteen toisilleen ennestään tuntemattomia tekijöitä ja opetti uusia tapoja työskennellä.
Virtuaalitaide elää
Korona-aika on tuonut runsaasti esittävää taidetta kotisohville, eikä virtuaalitaide ole uusi keksintö. Teatteria, joka mielletään vahvasti elävän taiteen muodoksi, on sitäkin ujutettu verkkoon aiempaa enemmän. Harppauksia on tehty verkon siivittämänä yli mertenkin. Taannoin Scandinavian American Theater Company tilasi pohjoismaisilta näytelmäkirjailijoita teoksia pandemian jälkeisestä ajasta. Newyorkilaisen teatterin Our Future Stories -sarjassa kuullaan näytelmäkirjailija Saaramaria Kuittisen tekstiin perustuva Storyless. Ääniteoksen takana oleva työryhmä on jo alkanut suunnitella enemmän virtuaalisesti toteutettavia projekteja. Koronavuosi sai Kuittisen myös toteuttamaan kymmenosaisen podcast-sarjan Perhe ilman rajoja.
Koronankohottamien 19 kosketusta -teokset ovat katsottavissa teatterin YouTube-kanavalla. Osa tuotannosta arkistoidaan Teatterimuseon valtakunnalliseen nykydokumentointihankkeeseen, joka tallentaa koronapandemian aiheuttaman poikkeustilan aikaa esittävien taiteiden näkökulmasta. Lisäksi Kansalliskirjasto tallentaa erityisprojektina esittävien taiteiden verkkosisältöjä Suomalaiseen verkkoarkistoon.
Lokakuussa hanke sinetöitiin katsomalla videot yhdessä yleisön kanssa livenä Teatterimuseolla. Videokatselmuksen lisäksi museolla pidettiin paneelikeskustelu.
Koronankohottamat-sivu Facebookissa jatkaa toimintaansa ammattilaisten vierailunäyttämönä tarpeen mukaan. Alkuvuodesta Teatteri Höyhentämö tuotti 42-osaista sarjaa, joka julkaistiin sivulla. Koronankohottamien suunnitteluryhmä on puolestaan perustanut uuden työryhmän, joka tekee teatteria monenlaisiin tiloihin – digitaalisista perinteisempiin teatterin esityspaikkoihin. Teatteri Kehrä pohtii tuotantojen kohdalla esteettömyyttä ja saavutettavuutta.
*
Someteatteri Koronankohottamat:
KUUDESKYMMENES PÄIVÄ
Kuudeskymmenes päivä.
Se vaihtelusta.
Kuudeskymmenes päivä.
Aamun ensimmäiset säteet vesilasissa.
Minä edelleen hiljaisessa huoneessa.
Eristys, joka jatkuu.
Eristys, joka jatkuu.
Mitähän sitä tekisi ilman tätä puhelinta?
Kävin puistossa. Pysäytin yhtäkkiä taksin.
Pyysin piruuttani ajamaan mökille.
Hullu idea, rouva hyvä, se sanoi ja kiihdytti pois.
Se vaihtelusta.
Reitti on koko ajan sama:
makuuhuone, keittiö, olohuoneesta keittiön kautta makuuhuoneeseen.
Mitähän sitä tekisi ilman puhelinta?
Illalla mietin, että kai sitä voi välillä harhailla yksin. Ajatella mennyttä ja tulevaa.
Syödä samaa ruokaa.
Katsella vastapäisen talon rispaantuneita ikkunanpieliä.
Haaveilla huomisesta.
***
Käsikirjoittaja ja toimittaja Elisa af Hällströmin draamoille yhteistä ovat vahvat naiskuvat ja lyyrisyys. Parhaillaan hän työstää draamaa, jonka innoittajina ovat pohjoismainen mytologia ja monologit. Hällström on kirjoittanut libreton Maria-oratorioon, jonka kantaesitys on Tampereella 2022. Koronankohottamissa hän oli muusikkona, kirjoittajana ja ohjaajana sekä suunnitteluryhmässä.