Kirjailijan ympäristövastuu

Kirjailija työskentelee alalla, joka on pitkään nojautunut metsänhakkuisiin. Vaikka ääni- ja e-kirjojen määrä kasvaa ja paperille painettujen kirjojen vähenee, sanamme eivät päädy lukijoiden tajuntaan jättämättä jälkiä konkreettiseen maailmaan, elävään luontoon.

Vuonna 2020 maailmassa oli suunnilleen saman verran ihmisten tuottamaa materiaalia ja kasvillisuutta: molempia noin tuhat miljardia tonnia. Kasvillisuutta olisi tuplasti enemmän, jos metsiä ei olisi hävitetty siinä määrin kuin on.

Ihmiskunnan vaikutukset ekosysteemiin ovat niin suuret, että jokaisen on aika tiedostaa oman toimintansa seuraukset. Myös kirjailija syö, juo, asuu, liikkuu, kuluttaa sähköä ja ostaa kulutustavaroita. Modernin elämän vääjäämättömien ympäristövaikutusten lisäksi voimme pohtia, miten kirjallinen työ erityisesti kuormittaa luontoa – ja miten keventää kuormitusta.

Kirjalla on ekologinen jalanjälki, jonka kokoa on mahdollista arvioida. Pitkälle pääsee, kun tietää, että yhden paperitonnin valmistamiseen kuluu noin 2,7 kuutiometriä puuta. Jos kirja painaa 500 grammaa ja painoksen koko on 10 000 kappaletta, paperia kuluu viisi tonnia ja puuta noin 13,5 kuutiometriä. Tämä tarkoittaa noin 45 sellaista puuta, jonka läpimitta rinnankorkeudelta on 20 senttimetriä.

Suomen metsissä puustoa on nykyään keskimäärin alle 120 kuutiometriä hehtaarilla. 100 000 kappaleen painos vaatisi siis reilun hehtaarin hakkuut. Sellupuuta, josta paperi valmistetaan, saadaan kuitenkin käytännössä samoilta hakkuualueilta kuin tukkipuuta, joten kirjan aiheuttama hakkuupaine jakautuu useammalle hehtaarille kuin lakoniset lukemat antavat ymmärtää.

Yksittäisen ääni- tai e-kirjan ympäristövaikutuksia on hankalaa laskea, sillä teoksia kuunnellaan ja luetaan yleensä laitteilla, joita käytetään muihinkin toimiin. Olennaista on muistaa, että näennäinen aineettomuus ei takaa köykäistä kuormaa. Älylaitteiden valmistaminen vaatii runsaasti energiaa ja kaivannaisia. Esimerkiksi älypuhelimessa on noin 40 eri ainesosaa, mm. kultaa ja harvinaisia maametalleja. Lisäksi tieto- ja viestintäteknologialle välttämättömät datakeskukset kuluttavat valtavasti sähköä; ennen koronaa datakeskusten sähköntuotannon päästöt vastasivat globaalin lentoliikenteen päästöjä, tällä erää eittämättä ylittävät ne.

Kirjailija pystyy toistaiseksi vaikuttamaan ääni- ja e-kirjojen ympäristövaikutuksiin lähinnä siten, että suosii ekoenergiapalveluja, käyttää yksittäistä älylaitetta mahdollisimman monta vuotta ja lopuksi huolehtii laitteen kierrättämisestä – ja kannustaa lukijoita samaan.

Puunkulutuksen suhteen on tehtävissä enemmänkin. Kustantajan kanssa voi neuvotella kirjojen painopaperista. FSC-puutuotesertifikaatti takaa, että paperin alkulähteinä olleita metsiä ei ole hakattu yhtä rajusti kuin muita metsiä. FSC-sertifioitua paperia on jo varsin laajasti saatavilla.

Painetun kirjan ekologista jalanjälkeä voi pienentää lisääkin. Uusin romaanini painettiin paperille, joka on puoliksi FSC-sertifioitua kuitua, puoliksi kierrätyskuitua. Kokonaan kierrätettyä tai puutonta, kirjapainokelpoista paperia ei Euroopasta ollut saatavilla. Toivottavasti tähän tulee muutos. Puiden käyttäminen paperin raaka-aineena on varsin tuore ilmiö: paperia ihmiskunta on tuottanut noin 5000 vuotta, mutta puukuiduista vasta 180 vuotta.

Kirjallisuuden ympäristövaikutusten arvioinnissa vaikeinta on hahmottaa, miten teos muovaa lukijan mielenmaisemaa. Romaania ei kannata lähteä kirjoittamaan sanoma edellä, mutta jos sanottavaa on ja se ujuttuu juoneen, kannanottoa ei pidä pelätäkään.

Romaani tarjoaa erinomaisen foorumin pohtia ekokriisin syitä ja seurauksia, monelta kannalta ja paasaamatta. Parhaimmillaan rivien välit puhuttelevat ja heijastuvat lukijan elämänvalintoihin – luonnollisesti sitä tehokkaammin, mitä täsmällisemmin sanoma vastaa lukijan omaa maailmankäsitystä.

Järeimmillään romaanin vaikutusvalta saattaa olla silloin, kun juoni ei anna ainuttakaan valmista vastausta. Jokin tarinan elämänasenteessa, vimmassa tai lohduttavuudessa vain koskettaa niin paljon, että lukija saa voimaa ja halua toimia tulevaisuuden puolesta.

Niin ainakin minulle on merkittävimpien lukukokemusteni myötä käynyt.

Kuva: Liisa Valonen

***

Anni Kytömäki on kirjailija, jonka teoksissa ihmiset ovat osa luontoa, eivät sen yläpuolella. Hän on kirjoittanut kolme romaania, joista uusin Margarita (Gummerus 2020) voitti kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon. 

Anni Kytömäki esiintyi Lahden kansainvälisessä kirjailijakokouksessa vuonna 2019.

Back to top