LIWRE 2022 avaussanat

Hyvät kuulijat: kirjailijat, kääntäjät ja sanataiteen ystävät

”Kirjallisuuden vaikeus ei ole kirjoittaa, vaan kirjoittaa, mitä tarkoitat”.

(The difficulty of literature is not to write, but to write what you mean)

1800-luvun jälkipuolella eläneen skottikirjailija Robert Louis Stevensonin lausahdus osuu lähelle, kun pohditaan tämän vuoden kirjailijakokouksen teemaa – eli sitä, mitä on rivien välissä.

Lahden 30. kansainvälistä kirjailijakokousta jouduttiin pandemian vuoksi lykkäämään, mutta nyt järjestäminen on mahdollista entistäkin komeammissa puitteissa. Samalla jälleennäkeminen tekee tapahtuman liki 60-vuoden taipaleesta entistäkin merkittävämmän.

Kirjailijakokous tunnetaan myös ”Mukkulana”. Nimi viittaa täällä Lahden seudulla sijaitsevaan Mukkulan kartanoon, jossa kokoukset pidettiin yhtäjaksoisesti 1960-luvulta aina 2000-luvulle asti. (Mukkulaan palattiin vielä 2015)

Kartanolla kokoustettiin aikanaan raittiissa ulkoilmassa, mutta täällä Malskissa olemme ”turvallisesti” sisätiloissa suojassa Suomen oikukkaalta kesäsäältä! (perjantaille luvattu aurinkoa, mutta lauantaille sadetta)

Sammiosali on vasta hiljattain otettu käyttöön, mikä tuo oman uutuudenviehätyksensä, vaikka itse panimorakennus toki vanha onkin. Tilat vaihtuvat, mutta kirjailijakokous pysyy ­­– tapahtuma elää ja hengittää ihmisten kautta.

Lahden kansainvälinen kirjailijakokous on maassamme aivan ainutlaatuinen tilaisuus: pääkaupunkiseudun ulkopuolella järjestettävä aidosti kansainvälinen kirjallisuustapahtuma.

Tapahtuman sisältö on arvokas. Nykymaailmassa ­–  jota leimaa tehokkuus, ja jossa kirja-ala ja kustantaminen perustuvat yhä vain nopeampiin sykleihin –  on aivan erityisen tärkeää, että meillä on tämänkaltaisia tapahtumia. Toivon ajan pysähtyvän, kun keskustelette kirjoittamisesta, kielestä ja kääntämisestä – sekä siitä, mitä on rivien välissä.

Valitettavasti ministerin toiveet eivät ajankuluun juuri vaikuta, joten todennäköisesti viikonloppu –  ystävien ja uusien tuttavuuksien kanssa –  valuu tiimalasin läpi silmänräpäyksessä. Tiedän, että monet teistä työskentelevät yksin, minkä vuoksi kollegoiden tapaaminen ja eräänlainen yhdessä ajatteleminen on erityistä jo itsessään. Toivon, että täällä syntyvät keskustelut ja ajatukset matkaavat kaikkien teidän mukananne maailmalle, jatkuvat uusilla foorumeilla ja päätyvät jopa kirjojen sivuille.

Lahden kirjailijakokouksessa on vuosien varrella vieraillut satoja kirjailijoita eri puolilta maailmaa; niin nobelisteja kuin pienemmälle yleisölle tuttuja tekijöitä. Kaikki ovat jättäneet jälkensä kirjailijakokouksen historiaan. Te olette yhtä lailla osa jatkumoa. Haluankin tässä yhteydessä muista ja onnitella Eino Leinon Seuraa, jonka aloitteesta ensimmäinen kirjailijakokous järjestettiin vuonna 1963.

Lahden kirjailijakokous huomioi hienosti kielimuurit. Arvostan tulkkien työtä todella korkealle ja on hienoa, että tässä tapahtumassa tulkkaus toimii suomeksi ja englanniksi. Kirjallisuudesta ei myöskään voi puhua ilman kääntäjiä, jotka mahdollistavat sen, että on olemassa ”maailmankirjallisuutta” –  että voimme lukea samoja teoksia eri kielialueilla. Kääntäjät paneutuvat myös siihen, mitä on rivien välissä, työ ei ole vain raakaa sanojen kääntämistä.

Ensimmäistä Lahden kirjailijakokousta luonnehdittiin aikanaan tapahtumaksi, jossa ”länsimaiden, sosialistimaiden ja kehitysmaiden kirjailijat tapasivat ja saattoivat keskustella keskenään”. Ajat ovat tuosta muuttuneet. Mutta yhä tarvitaan aktiivista puhetta muun muassa sananvapaudesta ja rauhantyötä. Haluan ajatella, että kansainvälinen kulttuuriyhteistyö on rauhantyötä itsessään.

Me tiedämme kaikki, kuinka tärkeää ajatustenvaihto ja sananvapaus ovat. Ja tämä kevät on muistuttanut meitä siitä järkyttävällä tavalla. Rivien välissä voi viestittää asioita, joita ei voi tai halua sanoa ääneen. Sen merkitys on nyt entistäkin tärkeämpää.

Kuten kaikki tiedätte: ihmisten kommunikaatio ei ole pelkkää sanallista ilmaisua. Tarkoituksia on paljon myös rivien välissä. Kirjallisuudessa rivien välit mahdollistavat lyyrisen ilmaisun ja tietyt mielleyhtymät, jotka on perusteltua sanoa ilman sanoja. Te kirjallisuuden ja sanoittamisen ammattilaiset tiedätte parhaiten, milloin sanoa suoraan ja milloin jättää sanat rivien väliin.

Toivotan teille kaikille lämminhenkistä ja antoisaa 30. Lahden kansainvälistä kirjailijakokousta!

 

Petri Honkonen, kulttuuriministeri