Jos tämänvuotinen Lahden kansainvälinen kirjailijakokous löydetään tuhannen tai tuhansien vuosien kuluttua, mitä siitä on jäljellä? Fragmentteja, anonyymejä fossiileja.

Ei ole mahdollista elää mielikuvituksen ulkopuolella. Neuvokas lonkero ja toiveikas hirviö. Jos kirjailijalla eli toiveikkaalla hirviöllä on neuvokkaat lonkerot, tekstiä syntyy.

Jokaisen kirjallisen teoksen todellinen kutsumus pitää olla lukijan luonnon järjestäminen uudelleen. Siihen tarvitaan yhtä asiaa: kärsivällisyyttä.

Kirjoitukset ovat ääneen puhumisen fossiileja, ääniaaltojen liikkumattomia jäänteitä, ja vastaavasti fossiilit ovat luonnon tapa tehdä merkintöjä elämän aikakirjoihin.

Metsä tai kaupunki, kumpikin antaa meille mitättömyyden vapauden, ja se on ratkaisu. Kun kirjailija todellisessa maailmassa toteaa olevansa merkityksetön, hänen mielensä sisältä nousee se, mitä ei ole. Metsä ja kaupunki ruokkivat olematonta.

Maailmassa on vain harvoin aikaa kysymyksille ja keskeneräisyydelle.

Me emme halua katsoa taaksepäin ja sanoa, että tekisimme toisin, jos meidän olisi tehtävä kaikki uudelleen.

Kirjoitan välttääkseni laiskuutta

Jos koko maailma on jo valmiiksi kirjailijan luonteen sisällä, kirjat, jotka kertovat minusta, minusta, minusta, minusta ja minusta tulevat hyvin suosituiksi.

Emme aina tiedä, miksi tekstit syntyvät, emmekä usein tiedä sitäkään, mistä ne ovat saaneet alkunsa. Emme liioin tiedä tarkalleen miksi ne ovat tai miksi niiden pitää olla olemassa. Tiedätkö itse, miksi olet olemassa tai miksi juuri sinun pitää olla olemassa?

Sen, mitä meiltä puuttuu, me lainaamme, etenkin jos on kysymys sanoista. Joskus kaappaamme.

Kirjoittaminen on vaikeampaa kirjailijalle kuin se on kaikille muille

Tiedän, miten multa toimii, ja minua alkaa toden teolla hermostuttaa, kun ihmiset yrittävät raiskata sitä.

Mitä, jos sanojeni olisi pysyttävä pääni sisällä. Niin kauan, että niistäkin tulisi kiviä.

Kirjailija työskentelee piiloisen maailman asioiden parissa – asioiden, joita emme tunne tai joista emme vielä tiedä.

 

Toiveikkaiden hirviöiden jalanjäljissä LIWRE 2019:n puheenjohtajat Marjo Heiskanen ja JP Pulkkinen

Back to top