Taustaa ja historiaa vuodesta 1963 lähtien

Lahden kansainvälinen kirjailijakokous on yksi Euroopan merkittävimmistä kirjallisuustapahtumista.

Ensimmäinen Lahden kansainvälinen kirjailijakokous pidettiin vuonna 1963, juuri kylmän sodan kriisien jälkeen, ja sen erityiseksi rooliksi muodostuikin toimia idän ja lännen kirjailijoiden kohtauspaikkana. Väittely yltyi usein kärkeväksi, kun sosialistinen realismi ja modernismi eivät tunnustaneet samoja kirjallisia arvoja. Varsinkin neuvostokirjailijat ja uuden ranskalaisen romaanin edustajat ottivat yhteen 60-luvun kokouksissa – Vladimir Jermilovin, neuvostokirjailijoiden ryhmän puheenjohtajan ja Claude Simonin kokouksessa alkanut väittely taiteilijan roolista jopa jatkui myöhemmin Literaturnaya Gazetan ja Figaro Littérairen sivuilla.

Kokous on näkynyt muutenkin ulkomaisessa mediassa, sillä useat kokousvieraat, esimerkiksi Agneta Pleijel, Malcolm Bradbury, Takeshi Kaiko, Bernard-Henri Lévy ja Graham Swift ovat tilittäneet kirjallisissa aikakauslehdissä näkemyksiään siitä, mistä kirjailijakokouksessa oikeasti on puhuttu tai riidelty.

Kirjailijan suhde maailmaan on noussut toistuvasti kokouksen teemaksi. 1970-luvulla keskusteltiin imperialismin ja kolmannen maailman ohella siitä, voiko kirjailija vaikuttaa ja onko kirjailijalla valtaa.

Luonnollisesti kokouksissa on kyseenalaistettu myös kirjailijatapaamisten merkitys. Vuonna 1973 Sven Delblanc ihmetteli länsimaisten kirjailijoiden alemmuudentuntoa ja surua työnsä kadotetusta merkityksestä. Pari kokousta myöhemmin ruotsalainen journalisti Ulf Örnkloo kutsui Lahden tapahtumaa ”Baabelin norsunluutorniksi”. Vastakkaisiakin näkökantoja on esitetty. 1975 novellisti Herbert Gold päätti raporttinsa Los Angeles Timesissä sanoin: ”Kaikesta huolimatta nämä kiivaat, riitaiset, tunnustelevat, ällistyttävät ja nauruntäyteiset kohtaamiset mikrofonien edessä, saunailloissa ja terävien juomien äärellä onnistuivat saavuttamaan sen mitä W. H. Auden kutsuu runouden ytimeksi: se jokin mikä tulee sydämestä ja luo järjestystä.”

Lahden kansainvälinen kirjailijakokous on aina olut valppaana kutsuessaan tapahtumaan kansainvälisiä vieraita. Tähän mennessä Lahden-kävijöistä peräti yhdeksän on sittemmin saanut Nobelin kirjallisuuspalkinnon: Miguel Angel Asturias, Claude Simon, Camilo José Cela, Günter Grass, V.S. Naipaul, J. M. Coetzee, Herta Müller, Mario Vargas Llosa ja J. M. G. Le Clézio. Myös mm. Booker-palkittuja on kokoukseen osallistunut useita: 2000-luvulla mm. Hilary Mantel ja Eleanor Catton. Kokousvieraina on vuosien varrella nähty sellaisia nimiä kuin A. S. Byatt, Gianni Celati, Per Olov Enquist, Michael Houellebecq, Jaan Kross, Andreï Makine, Jayne Anne Phillips ja Salman Rushdie.

Teemat käsittelevät keskeisiä ja ajankohtaisia kirjallisia aiheita. Ne on määritelty väljästi, jotta alustajilla ja keskustelijoilla olisi niiden puitteissa mahdollisuus henkilökohtaisiin painotuksiin. Teemoista riippumatta keskusteluissa on aina palattu keskeiseen kysymykseen siitä, mitä kirjallisuus ja kirjailijuus itse asiassa on – unohtamatta puhumista pelkästä puhumisen ilosta.

Teemat

1963
Kirjailija ja ennakkoluulot
1964
Kirjailija ja moraali
1966
Kirjoittamisen ongelmia
1968
Kirjailijan valta
1971
Kirjailija kasautuvien konfliktien maailmassa
1973
Miksi runoja ja romaaneja?
1975
Kirjallisuus ja kansallinen identiteetti
1977
Kirjailijan mahdollisuudet
1979
Kirjallisuuden maailmankieli
1981
Kirjallisuus ja myytit
1983
Tutkiva kynä
1985
Onko vakavuus kriisissä
1987
Miten kirjallisuus paljastaa?
1989
Kirjallisuus – arvojen karnevaali
1991
Kirjallisuus ja muisti
1993
Kirjailija vastaan muu maailma
1995
Kirjailijan aika
1997
Kirjailijan kielet ja naamiot
1999
Kirjallisuuden rajat
2001
Kirjallisuuden tehtävä on taistella tyhmyyttä vastaan
2003
Mikä on pyhää
2005
Kirjoittaminen rakkauden tekona
2007
Kauneus ja kauheus
2009
Toisin sanoen
2011
Kirjailija ja sanoin kuvaamaton
2013
Murtuvat muurit
2015
Kirjailija tasapainotaiteilijana
2017
Samassa maailmassa?
2019
Kirjailijan luonto
2022
Rivien välissä

 

Back to top