Ensimmäinen Lahden kansainvälinen kirjailijakokous pidettiin vuonna 1963, juuri kylmän sodan kriisien jälkeen, ja sen erityiseksi rooliksi muodostuikin toimia idän ja lännen kirjailijoiden kohtauspaikkana. Väittely yltyi usein kärkeväksi, kun sosialistinen realismi ja modernismi eivät tunnustaneet samoja kirjallisia arvoja. Varsinkin neuvostokirjailijat ja uuden ranskalaisen romaanin edustajat ottivat yhteen 60-luvun kokouksissa – Vladimir Jermilovin, neuvostokirjailijoiden ryhmän puheenjohtajan ja Claude Simonin kokouksessa alkanut väittely taiteilijan roolista jopa jatkui myöhemmin Literaturnaya Gazetan ja Figaro Littérairen sivuilla.
Kokous on näkynyt muutenkin ulkomaisessa mediassa, sillä useat kokousvieraat, esimerkiksi Agneta Pleijel, Malcolm Bradbury, Takeshi Kaiko, Bernard-Henri Lévy ja Graham Swift ovat tilittäneet kirjallisissa aikakauslehdissä näkemyksiään siitä, mistä kirjailijakokouksessa oikeasti on puhuttu tai riidelty.
Kirjailijan suhde maailmaan on noussut toistuvasti kokouksen teemaksi. 1970-luvulla keskusteltiin imperialismin ja kolmannen maailman ohella siitä, voiko kirjailija vaikuttaa ja onko kirjailijalla valtaa.
Luonnollisesti kokouksissa on kyseenalaistettu myös kirjailijatapaamisten merkitys. Vuonna 1973 Sven Delblanc ihmetteli länsimaisten kirjailijoiden alemmuudentuntoa ja surua työnsä kadotetusta merkityksestä. Pari kokousta myöhemmin ruotsalainen journalisti Ulf Örnkloo kutsui Lahden tapahtumaa ”Baabelin norsunluutorniksi”. Vastakkaisiakin näkökantoja on esitetty. 1975 novellisti Herbert Gold päätti raporttinsa Los Angeles Timesissä sanoin: ”Kaikesta huolimatta nämä kiivaat, riitaiset, tunnustelevat, ällistyttävät ja nauruntäyteiset kohtaamiset mikrofonien edessä, saunailloissa ja terävien juomien äärellä onnistuivat saavuttamaan sen mitä W. H. Auden kutsuu runouden ytimeksi: se jokin mikä tulee sydämestä ja luo järjestystä.”
Lahden kansainvälinen kirjailijakokous on aina olut valppaana kutsuessaan tapahtumaan kansainvälisiä vieraita. Tähän mennessä Lahden-kävijöistä peräti yhdeksän on sittemmin saanut Nobelin kirjallisuuspalkinnon: Miguel Angel Asturias, Claude Simon, Camilo José Cela, Günter Grass, V.S. Naipaul, J. M. Coetzee, Herta Müller, Mario Vargas Llosa ja J. M. G. Le Clézio. Myös mm. Booker-palkittuja on kokoukseen osallistunut useita: 2000-luvulla mm. Hilary Mantel ja Eleanor Catton. Kokousvieraina on vuosien varrella nähty sellaisia nimiä kuin A. S. Byatt, Gianni Celati, Per Olov Enquist, Michael Houellebecq, Jaan Kross, Andreï Makine, Jayne Anne Phillips ja Salman Rushdie.
Teemat käsittelevät keskeisiä ja ajankohtaisia kirjallisia aiheita. Ne on määritelty väljästi, jotta alustajilla ja keskustelijoilla olisi niiden puitteissa mahdollisuus henkilökohtaisiin painotuksiin. Teemoista riippumatta keskusteluissa on aina palattu keskeiseen kysymykseen siitä, mitä kirjallisuus ja kirjailijuus itse asiassa on – unohtamatta puhumista pelkästä puhumisen ilosta.
Teemat